”Die guten Glaubens waren. He toimivat hyvässä uskossa.”:toisen maailmansodan materiaalinen muisto Kuusamossa

Tiivistelmä. Tässä tutkielmassa perehdytään Kuusamon kaupungin alueella sijaitseviin toisen maailmansodan muistomerkkeihin osana yhteistä kulttuuriympäristöä. Muistomerkkejä tutkitaan kollektiivisen muistin näkökulmasta tuoden esille niiden suhdetta toisen maailmansodan muistoon ja muistokulttuuriin. Näin sotamuistomerkit esitetään osana sodan materiaalista muistoa. Tutkielmani keskittyy ensinnäkin siihen, minkälaiset yhteiskunnalliset aiheet muistomerkkien takana näkyvät ja kenen muistot niiden kautta on tuotu osaksi katukuvaa. Toiseksi tutkielmani sosiaalinen näkökulma osoittaa, millä lailla toisen maailmansodan muistoja on pidetty yllä muistomerkkien välityksellä, minkälaista ihmistoimintaa niiden luona on tapahtunut ja miten merkkien sijainti osoittaa niiden merkityksiä paikallisten keskuudessa. Lisäksi tulkitsen sitä, miten Kuusamon sotamuistomerkeissä näkyy osoituksia toisen maailmansodan muiston muutoksesta ja muistomerkkien yhteiskunnallisesta merkityksestä. Sodan materiaalinen muisto Kuusamossa näyttäytyy muistomerkkien valossa äärimmäisen monipuoliselta. Muistomerkkien joukossa esiintyy yleisiä toisen maailmansodan muistoon liittyviä aineellisia piirteitä, kuten sankarihautausmaan yhteyteen pystytetty patsas, Pohjois-Suomessa tyypillisiä evakon ja jälleenrakennuksen muistomerkkejä, sekä vieraiden valtioiden sotilaille ja kaatuneille osoitettuja muistomerkkejä. Venäläisten ja saksalaisten kaatuneiden muistomerkit pitävät edelleen esillä hankalia muistoja, muuttuneita poliittisia rakenteita sekä toisenlaisia näkökulmia yhteiseen historiaamme. Erityinen piirteensä Kuusamon sotamuistomerkkien joukossa ovat myös pienten muistoyhteisöjen ylläpitämät partisaanien uhrien muistomerkit, joita kaupungin alueella sijaitsee neljä kappaletta. Sosiaalinen näkökulma sodan muistoon tuo esille merkkien sijaintia, muistotoimintaa, sekä muita havaintoja ihmisten vierailusta kohteilla. Vuosien saatossa muistomerkkien luona on järjestetty lukuisia muistojuhlia, joissa sotaa on muisteltu oman ajan kontekstissa. Tutkielmani osoittaa, kuinka vierailu muistomerkkien on edelleen aktiivista erityisesti itsenäisyyspäivän vieton yhteydessä. Tämän lisäksi muistomerkeillä näkyi jälkiä myös muunlaisesta muistotoiminnasta, kuten ilkivallasta. Tulkintaosiossa tuon esille sitä, miten Kuusamon toisen maailmansodan muistomerkit edustavat erilaisia muistokulttuureita sodan jälkeisten vaaran vuosien, 1980–1990-lukujen ”muistobuumin”, sekä nykyisen sodan muistamisen muodossa. Eri vuosikymmeninä muistomerkit ovat tuoneet esille erilaisia poliittisia tilanteita, sekä eri sukupolvien tapaa muistaa sotaa. Merkittävänä muistamisen muutoksena näkyy myös tällä hetkellä käsillä oleva siirtymä kommunikatiivisesta kulttuuriseen sodan muistoon. Muistomerkkien vaihtuvia yhteiskunnallisia merkityksiä ilmentävät etenkin Aldermanin ja Dwyerin käsitteet tekstistä, areenasta ja performanssista, sekä Koselleckin näkemykset kaatuneiden muistamisesta ja muistamisen tuplaidentifikaatiosta